Paljon puhetta Puijosta

Tiistai 24.8.2010 klo 21:52 - Vilma

Puijosta on jokaisella kuopiolaisella oma mielipiteensä ja se herättää paljon tunteita. Näin myös valtuutetuissa. Puijon hoitosuunnitelmaa käsiteltiin eilen valtuustossa useiden puheenvuorojen siivittämänä.

Äänestämään päästiin useissa kohdissa. Kaupunginhallituksen esityksenä oli, että Puijoa aletaan hoitamaan ns. kevyen metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Siihen kuuluu mm. harvennushakkuita ja muuta normaalia metsän hoitoa.Tällä hetkellä Puijon metsistä 200 ha on suojeltua ja 300 normaalin metsän piirissä. Nyt tehty suunnitelma on laaja ja siihen on saanut jokainen kuopiolainen kantaa kortensa kekoon ja mielipiteensä ilmaista. Kartoitettaessa eri vaihtoehtoja Puijon alueen kehittämiseen on tehty siis laaja selvitystyö. Kuitenkin Metso-luontoarvojen kartoitusta alueelle ei ole tehty. Se on nyt kyllä tulossa, mutta samaan aikaan kartoitusta tehtäessä voidaan aloittaa metsän hoito eli myös harvennukset. Tässä kohdin päästiin äänestämään. Kannatin kaupunginhallituksen esityksestä poikkeavaa esitystä, että metsänhoidon toimenpiteitä ei aloiteta ennen Metso-inventoinnin valmistumista. Esitys hävisi kh:n esitykselle 23 -21. Tyhjiä oli peräti 15.

Vaikka kyseessä olikin vasta suunnitelma ja kaikki alueen kehittämisvaihtoehdot ja ehdotukset tulevat aikanaan uudelleen valtuustoon, olen kuitenkin lyhyen valtuustourani aikana tullut epäileväksi sen suhteen, mitä esittelyteksteissä lukee ja miten ne jatkossa vaikuttavat ja mahdollisesti toteutuvat. Niinpä poistinkin varmistimen, kun luin esittelytekstistä lauseet "golf-kentän laajennus" ja "laskettelurinteen laajennus". Mielestäni Puijolle ei ole mitään mieltä laajentaa kumpaakaan toimintoa vaan kehittää nykyisiä, kuten valtuutettu Anssi Laine toi esille, esimerkiksi kumparemäki tms. olisi varsin mainio ja Puijo voisi profiloitua nimenomaan erikoistalviurheiluun. On aivan turha kilpailla laskettelurinteiden ja golfin osalta esimerkiksi Tahkon kanssa, jossa sijaitsee mainiot olosuhteet kyseisille lajeille. Kehitettäköön Puijoa luontoliikunnan keskuksena!

Koska epäilykseni siitä, että golf ja laskettelu mainitaankin vasta suunnitelmissa, johti kuitenkin siihen, että äänestin niistä mainitsemisen poistamisen puolesta jatkokehittelyssä. Pelkään, että niiden ollessa mukana suunnitelmien jatkotyöstämisessä, ne vaan jostakin taas pulpahtavat valtuuston päätettäviksi ja tietysti kiireisellä aikataululla, kuten urheiluhankkeisiin kuuluu ja tottakai myös taloudellisin painostusperustein, kuten asiaan kuuluu. Tästä skeptisestä syystä olisin halunnut torpata tämän mahdollisuuden jo heti alkumetreillä. Kh:n esitys kuitenkin hyväksyttiin äänin golf-kentän osalta 34/23 ja laskettelurinteen osalta 34/25. On nyt siis vain luotettava siihen, että kehittämisehdotukset tulevat sitten aikanaan erillisinä esityksinä valtuustoon...

Valtuustossa käsiteltiin myös kannanotto Kuopion Energia Oy:n osallistumisesta Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Asia on itselle vaikea. En ole ydinvoiman ystävä, mutta toisaalta eduskunta on jo kesällä tehnyt periaatepäätöksen lupien myöntämisestä. Äänestin  asiassa Pentti Kolarin (vas.) tekemän kh:n esityksen hylkäämisen puolesta. Kh:n esitys kuitenkin voitti äänin 36/19, tyhjiä 3.

Noh, ne meni nyt niin ja se on demokratiaa ja sillä sipuli!

Vierailin muuten viikonloppuna Kallaveden seurakuntaneuvoston kanssa Sortavalassa. Yövyimme Ruskealan kirkon kellarissa, johon oli rakennettu aivan kelpo majoitustilat. Vanha Valamo oli pääkohteemme, jossa kävimme sunnuntaina. Hieno paikka, jossa olisi saanut kulutettua paljon enemmänkin aikaa kuin puoli päivää. Toiseen kertaankin jäi paljon nähtävää. Ennen lähtöä vierailimme vielä Sortavalan luterilaisessa seurakunnassa päiväkahvien merkeissä. Reissu oli oikein antoisa ja sen innoittamana olenkin ajatellut liittyväni Kuopion Karjalaisiin. Onhan mummoni Sortavalasta, joten juureni ovat kauniissa Karjalassa :-) Sortavala olisikin erityisen kaunis kaupunki, mikäli sitä olisi kunnossa pidetty. Suomalaisten rakentamat vanhat puutalot olisivat erityisen hienoja, jos ylläpitoa olisi ollut. Harmitti, miten on annettu kaiken mennä ihan piloille! Reissun ansiosta taas muisti, miten onnellinen voi olla, kun on saanut syntyä Suomeen. Kotiin olikin taas mukava palata!

Kiitos, Leo!

Keskiviikko 18.8.2010 klo 23:42 - Vilma

Puheenjohtaja Leo Puustinen veti eilen viimeisen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksensa. Hän jättää luottamustehtäviensä ohella myös Kuopion kaupungin siirtyessään toisenlaisiin luottamustehtäviin pääkaupunkiseudulle. Haluan jakaa ajatukseni kanssasi kokemuksestani Leon puheenjohtajuudesta ja samalla kiittää häntä yhteisestä, joskin lyhyestä, lautakuntataipaleesta.

Myönnän olleeni alkuun hyvinkin järkyttynyt eversti evp:n tyylistä johtaa sosiaali- ja terveyslautakuntaa. Ennen tätä olin myös erittäin ihmeissäni kokkareiden puheenjohtajavalinnasta. Että armeijan pomomies sote-lautakunnan kapteeniksi! Ei tule mitään! Skeptisesti suhtauduin ja aluksi everstin tiukka ote niin meihin luottamushenkilöihin kuin myös virkamiehiin puistatti ja jopa ärsytti. Viime keväänä poistuin monta kertaa melkein savu korvista nousten kokouksesta, sillä en voinut ymmärtää everstin suoraviivaista johtamistyyliä, joka tuntui alussa melkein diktaattorimaiselta.

Vuoden kuluessa puheenjohtaja, lautakunta ja viranhaltijat tutustuivat toisiinsa. Opittiin toistemme tyyli kommunikoida. Havaittiin puheenjohtajan ahkera paneutuminen laajaan sote-kokonaisuuteen, halu löytää ennaltaehkäisevän toiminnan mantran hokemisen sijaan oikeita ja konkreettisia ratkaisuja, tahto panna koko lautakunta ja viranhaltijat likoon paremman sosiaali- ja terveydenhuollon puolesta. Jo lyhyessäkin ajassa löysimme ratkaisuja ja saavutimme tuloksia. Avainsanana oli johdonmukaisuus. Tosin ylemmän johtoportaan mielestä ilmeisesti tulosten saavuttaminen ei ollut kyllin rivakkaa. Mutta eihän mitään sellaista voi korjata vuodessa tai kahdessa, joka jo useamman vuoden ajalta on mennyt pieleen!

Kun tulimme viime vuoden loppuun, viimeiseen kokoukseen, kiitin Leoa antoisasta vuodesta lautakunnassa ja hänen ansiokkaasta panoksestaan sen johtamiseen. Myönsin epäilleeni alussa, ettei tästä yhteistyöstä ja koko hommasta mitään voisi tulla. Niin erikoiselta hänen johtamisotteensa tuntui. Mutta se olikin taitavuutta, ehkä opettajamaista johtamista - otetaan ensin luulot pois ja narut tiukalle ja sitten tarpeen mukaan löysätään ja annetaan jokaiselle tilaa toimia. Menetelmä toimi! Lopputulemana oli aikaansaapa, johdonmukainen ja aika mukavasti yhteen hiileenkin puhaltava lautakunta.

Olisin suonut Leon jatkavan tehtävässään pidempäänkin puoluetaustastaan huolimatta. Poliittista peliä en johtamisessa havainnut, mikä luonnollisesti oli ilahduttavaa, vaan aitoa yhteisten asioiden hoitamista.

Kiitos, Leo, vielä antoisista kokouksista, itsesi likoon laittamisesta sekä keskusteluista. Hyvää jatkoa!

Kasvatusvastuuta

Maanantai 9.8.2010 klo 17:26 - Vilma

Tänään Savarissa kirjoitettiin mm. Jynkän alakoululla 24/7 pörräävistä mopoilijoista ja heidän hurjasteluistaan sekä temppuiluistaan. Lisäksi metsiin on pesiytynyt kaljabaareja, jonne täysikäiset välittävät alkoholia alaikäisten saataville.

Kuljen usein koirien kanssa lenkillä juuri kyseisen koulun ohi menevää ulkoilureittiä pitkin. Niin myös tänään iltapäivällä. Piha oli jälleen täynnä nuoria mopoineen. Olen usein käynyt muistuttamassa nuoria, ettei koulun piha ole tarkoitettu mopoharrastukselle eikä lasten kiikkujen hiekka pöllyteltäväksi. Kouluvirastoon olen ollut yhteydessä asian tiimoilta ja alueelle onkin harkittu valvontakameroita. Vaikka valvontakamerat saataisiinkiin, ei ne poista todellista ongelmaa. Temppuilu siirtyy vain toiseen paikkaan. Olen myös keskustellut asiasta Jynkän alakoulun vanhempainyhdistyksen kanssa. Mikä siis neuvoksi?

Huolestuttavaa on yömyöhään jatkuvan moporallin rinnalla lieveilmiönä alaikäisten alkoholin käyttö. Kannabiskaan ei liene tuntematon päihde nuorten joukossa. Vastikään Kuopiossa menehtyi kaksi nuorta lääkelaastari fentanyylin väärinkäyttöön. Tilanne on todella huolestuttava.

Onko nuorten vanhemmilla tietoa, missä lapsi aikaansa viettää ja kenen kanssa? Eikö alaikäisen nuoren tulisi olla yönsä kotona nukkumassa eikä kylillä mopoilemassa ja juomassa? Onko rajojen asettaminen unohtunut kasvatuksessa?

Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että yhä enemmän kasvatusvastuuta siirretään yhteiskunnalle. Opettajat kasvattavat koulussa, lastentarhanopettajat ja hoitajat päiväkodissa. Vastikään saimme lukea, kuinka opettajat ovat voimattomia oppilaiden kanssa. Milloin kotona lopetettiin oman lapsen kasvattaminen? Yhteistä omaisuutta turmellaan surutta. Muistan, kun torisuunnitelmaa esiteltiin viime keväänä Mullikassa, siinä haastateltiin kaupungin suunnittelijaa. Hän harmitteli, ettei toria voida toteuttaa siten, kuten haluttaisiin, koska paikat eivät pysy ehjinä! Kaupunkikuvaa joudutaan suunnittelemaan pienen vähemmistön ehdoilla eli heidän, jotka sotkevat ja särkevät yhteistä omaisuutta! Eikö myös kotona tule opettaa oman omaisuuden vaalimisen rinnalla myös yhteisen omaisuuden vaalimista?!

Olen huolissani näistä nuorista. Onko lieveilmiöt reagoimista turhautumisesta, välittämisen puutteesta vai mistä? Onko vanhemmuus hukassa? Osataanko pyytää ajoissa apua? Entä osataanko apua myöskään tarjota riittävän varhain? Valtuutettuna tuntuu jotenkin voimattomalle tällaisen asian edessä. Mitä kunnallispolitiikan kautta asialle voitaisiin tehdä? Miten nuorten hyvinvointia voitaisiin lisätä? Joskus kuulee kritiikin kohdistuvan mm. nuorisotalojen aukioloaikoihin. Ne eivät kohtaa nuorten aikataulujen kanssa, mutta lienee kuitenkin liikaa vaadittu, että nuokkarit olisivat auki 24h/7... Ja eihän näihin päihteettömiin vapaa-ajan paikkoihin edes varmaan haluttaisi mennä...

Kaidalta polulta on  helppo tehdä pieni harha-askel, mutta tie takaisin kaidalle polulle voi olla mutkikas ja kivikkoinen. Siksi jokaisen hihasta olisi saatava ajoissa kiinni - tavalla tai toisella. Keinoja olisi löydyttävä.