Kasvatusvastuuta

Maanantai 9.8.2010 klo 17:26 - Vilma

Tänään Savarissa kirjoitettiin mm. Jynkän alakoululla 24/7 pörräävistä mopoilijoista ja heidän hurjasteluistaan sekä temppuiluistaan. Lisäksi metsiin on pesiytynyt kaljabaareja, jonne täysikäiset välittävät alkoholia alaikäisten saataville.

Kuljen usein koirien kanssa lenkillä juuri kyseisen koulun ohi menevää ulkoilureittiä pitkin. Niin myös tänään iltapäivällä. Piha oli jälleen täynnä nuoria mopoineen. Olen usein käynyt muistuttamassa nuoria, ettei koulun piha ole tarkoitettu mopoharrastukselle eikä lasten kiikkujen hiekka pöllyteltäväksi. Kouluvirastoon olen ollut yhteydessä asian tiimoilta ja alueelle onkin harkittu valvontakameroita. Vaikka valvontakamerat saataisiinkiin, ei ne poista todellista ongelmaa. Temppuilu siirtyy vain toiseen paikkaan. Olen myös keskustellut asiasta Jynkän alakoulun vanhempainyhdistyksen kanssa. Mikä siis neuvoksi?

Huolestuttavaa on yömyöhään jatkuvan moporallin rinnalla lieveilmiönä alaikäisten alkoholin käyttö. Kannabiskaan ei liene tuntematon päihde nuorten joukossa. Vastikään Kuopiossa menehtyi kaksi nuorta lääkelaastari fentanyylin väärinkäyttöön. Tilanne on todella huolestuttava.

Onko nuorten vanhemmilla tietoa, missä lapsi aikaansa viettää ja kenen kanssa? Eikö alaikäisen nuoren tulisi olla yönsä kotona nukkumassa eikä kylillä mopoilemassa ja juomassa? Onko rajojen asettaminen unohtunut kasvatuksessa?

Tänä päivänä vaikuttaa siltä, että yhä enemmän kasvatusvastuuta siirretään yhteiskunnalle. Opettajat kasvattavat koulussa, lastentarhanopettajat ja hoitajat päiväkodissa. Vastikään saimme lukea, kuinka opettajat ovat voimattomia oppilaiden kanssa. Milloin kotona lopetettiin oman lapsen kasvattaminen? Yhteistä omaisuutta turmellaan surutta. Muistan, kun torisuunnitelmaa esiteltiin viime keväänä Mullikassa, siinä haastateltiin kaupungin suunnittelijaa. Hän harmitteli, ettei toria voida toteuttaa siten, kuten haluttaisiin, koska paikat eivät pysy ehjinä! Kaupunkikuvaa joudutaan suunnittelemaan pienen vähemmistön ehdoilla eli heidän, jotka sotkevat ja särkevät yhteistä omaisuutta! Eikö myös kotona tule opettaa oman omaisuuden vaalimisen rinnalla myös yhteisen omaisuuden vaalimista?!

Olen huolissani näistä nuorista. Onko lieveilmiöt reagoimista turhautumisesta, välittämisen puutteesta vai mistä? Onko vanhemmuus hukassa? Osataanko pyytää ajoissa apua? Entä osataanko apua myöskään tarjota riittävän varhain? Valtuutettuna tuntuu jotenkin voimattomalle tällaisen asian edessä. Mitä kunnallispolitiikan kautta asialle voitaisiin tehdä? Miten nuorten hyvinvointia voitaisiin lisätä? Joskus kuulee kritiikin kohdistuvan mm. nuorisotalojen aukioloaikoihin. Ne eivät kohtaa nuorten aikataulujen kanssa, mutta lienee kuitenkin liikaa vaadittu, että nuokkarit olisivat auki 24h/7... Ja eihän näihin päihteettömiin vapaa-ajan paikkoihin edes varmaan haluttaisi mennä...

Kaidalta polulta on  helppo tehdä pieni harha-askel, mutta tie takaisin kaidalle polulle voi olla mutkikas ja kivikkoinen. Siksi jokaisen hihasta olisi saatava ajoissa kiinni - tavalla tai toisella. Keinoja olisi löydyttävä.